Aina kun ostan uuden kalenterin, kurkistan siihen toiveikkaasti. Olisivatko vihdoin älynneet poistaa siitä marraskuun? Kyllä se vain joka vuosi kansien välissä asustaa. Miten niin muka huhtikuu olisi kuukausista julmin, T.S. Eliot? Musta märkä marraskuuhan se pahin on.

Vuosi, pari sitten marraskuuhun ilmaantui sentään yksi hyvä puoli, kun kirjoituskilpailuja sun muita haeskellessani löysin NaNoWriMon. Aikeena olisi vetäistä romaanin raakaversio kuukaudessa. 50 000 sanaa, jaa se marraskuun päivillä ja öillä ja laske, mitä on naputeltava.

Olen ajatellut, etten romaaniksi veny. Minä kirjoitan pieniä tarinoita ihmisistä.

Nyt kurkistelin jo www.nanowrimo.org-sivustolle. Jos kirjautuisin, voisin merkitä, millä aikavyöhykkeellä olen. Välilehdeltä voi etsiä myös NaNoWriMon läheltä - mutta valitettavasti ei tainnut etelälaakson likellä olla mitään virallista.

Sanokaa nyt, että tämä on hullu öinen idea. Päiväni ovat sellaista kudelmaa jo muutenkin, että mistä muka kiskon ne sanat joka päivä. Mutta hyvä huomata, että luovuus alkaa nousta pitkänlaisen näivettyneen kauden jälkeen. En ole kirjoittanut kuin sähköpostia.

Luin tänään työhön liittyvää, ja syntyi tutkimusidea, ajatus kirjahankkeesta. Nykyään taidan saada hullut öiset ideani jo keskipäivällä.